perjantai 13. lokakuuta 2017

313. Ensimmäistä kertaa uudella maneesilla


Torstaina lähdimme Sunakain kanssa ensimmäistä kertaa käymään ilman varsaa maneesilla ihan lyhyellä reissulla. Ollaan treenattu lastausta muutamia kertoja ja nyt tamma menee sinne vihdoin lähettämällä, mistä olen kauan haaveillut. Tähän mennessä se on täytynyt laittaa liinalla mutta ei tarvitse enää. Varsalle annoin pihattoon paljon heinää viemään sen ajatuksia syömiseen, Nala tietenkin seuraneitinä johon kohdistyy myös mielenkiinto, melkein enemmän kuin äitiin.

Käytiin Sussun kanssa Maritan luona maneesissa joten matka oli lyhyt. Tämä oli sille ensimmäinen kerta uudessa maneesissa ja sekös aiheutti alkuun jännitystä. Vähän sain sitä onneksi rentoutumaan ja keskittymään kunnolla liikkumiseen. Kun tilaa ei ole niin paljoa käytössä mitä pellolla, huomaa Sunakain toispuoleisuuden todella helposti. Oikeaan suuntaan se tarvitsee älyttömästi jumppaa että sen saa taipumaan rehellisesti. Käynnissä taivuttaminen ja asettaminen on kohtuullisen helppoa, ravissa tulee sen vaikeus eteen. Itsestäni on myös tullut heikompi tuohon Sussun heikompaan puoleen joten se hankaloittaa asiaa samalla. Herkästi jää kääntämään vain ohjasta ulos, hevonen taipuu entistä enemmän vain väärään suuntaan vaikka pitäisi saada se pohkeella ratsastettua suoraksi ja vähän taipumaan. Tämä tapahtuu siis lähinnä suoralla, ympyrällä taas käy niin että hevonen kaatuu vain lapa edellä sisään jos en saa sitä pohkeen ympäri.



Tavoitteena nyt onkin ehdottomasti jumpata, treenata ja voimistaa tuota heikompaakin puolta, meillä molemmilla. Ensi viikko mennään varmasti vielä kerran pari maneesissa ja seuraavan viikon tiistaina meillä on harjoituskoulukisat. Käydään kokeilemassa raviohjelmaa ihan vain treeninä. Siitä päivän päästä meillä on raspausaika varattuna klinikalle jonne lähdetään käymään. Toivottavasti siellä ei tule mitään erikoista vastaan ja päästään jatkamaan treenaamista taas hyvin mielin kun suussa olisi ainakin kaikki kunnossa. Eikä enää kauaa kun varsan ja Nalan lähtökin koittaa. Rosettahan tulee sieltä sitten takaisin minulle ja päästään senkin kanssa kunnolla sitten vauhtiin ja kisojen makuun. Marraskuun lopulla todennäköisesti tehdään vaihto jos vain Rosetan varsa on valmis siihen mennessä.





Lucy otti siis hyvin äitin poissaolon, ei se tainnut edes huomata että oltiin poissa hetken aikaa. Kotiin tullessamme se pihatosta hirnahti ja käveli ulos katsomaan että missäs te nyt olitte. Se on niin tottunut jo, että äiti lähtee aina välillä pois mutta tulee takaisin jossain vaiheessa. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa maastoonkiin Sussun kanssa käymäään eikä siinäkään ollut onneksi mitään ongelmaa ja meillä oli kivaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


*En ole ammattilainen,teen asiat niin kuin ne on minulle opetettu ja olen oppinut
*Minulla on ammatitaitoiset valmentajat joiden silmänalla käydään pääsääntöisesti ainakin kerran kuukaudessa
*Muistakaa että en kirjoita blogiin joka ikisestä ratsastuksesta
*En vastaa liian henkilökohtaisiin tai kolmansiaosapuolia koskeviin kysymyksiin
*Kommentti julkaistaan vasta kun olen hyväksynyt sen,älä siis lähetä moneen kertaan
*Vain asialliset kommentit julkaistaan
*Jos tulee jotain mieleen,kysy kommentilla tai laita sähköpostia osoitteeseen blogijututtanne@gmail.com

320. Takajalat töihin

Maanantaina lähdettiin ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen valmennukseen! Ihan muutamien kilometrin päähän maneesille, joten matka ei...