perjantai 6. lokakuuta 2017

312. Tervetuloa syksy



Nyt se on täällä. Nimittäin syksy! Lehdet ovat tipahdelleen puista ja illat pimentyneet aikaisin. Syksy tuo myös mukanaan sateet ja kuran. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen meidän tarhan tilanteeseen, siellä ei upota missään kaviota syvemmälle eikä joissain kohtaa yhtään. Hevosetkin pysyvät siistimpinä kintuistaan. Kauhulla katson muutamien tuttujen tarhoja jotka ovat veden vallassa ja upottavat ties kuinka syvälle. On ainakin yksi asia mistä minun ei tarvitse valittaa, kerrankin.

Meidän kenttäprojekti ei vieläkään ole ottanut edetäkseen. Toivon mukaan siihen tulee muutos mahdollisesti jo muutaman viikon sisällä jos saataisiin kaivuri kotiin ja päästäisiin salaojien kaivuun pariin!



Sunakain kanssa ollaan päästy menemään pellolla vajaan viikon ajan, kun siellä oli kohtuullisen kuivaa. Varsa on ottanut asian oikein hyvin eikä ole tarvinnut sen perään murehtia. Nalan kanssa neiti on keskittynyt heiniin. Sunakai on ollut ihan hyvä ratsastaa, sen kanssa on edessä vähän kunnon kasvattamista sekä lihasta täytyy ehdottomasti saada. Ennen lopullista vieroitusta en sille lisää väkirehua maidontuotannon lopettelun vuoksi, se kuitenkin on tarkoitus saada ehtymään hissukseen. Vasta sen jälkeen uskallan sille ruveta lisäämään ruokaa treenien mennessä rankemmiksi. Loppukuusta mennään hoitamaan vihdoin raspaus, kunhan vain saadaan aika klinikalle sopivasti. Sen jälkeen varmasti voidaan ruveta ottamaan vähän valmennuksiakin kun suu on varmasti kunnossa.

Nala on viettänyt nyt lomaa, pellon ollessa niin märkä ettei sinne viitsi mennä ajamaan. Jatketaan kunhan se vähän kuivaa, tai otan pienet hölkät pihassa. Tänään omistajan tullessa moikkaamaan juoksutin ponia vähän liinan päässä, sieltähän purkautuikin sellainen virtapommi ettei toista! Mutta hyvin pian räjähdys laantui ja liinassa liikkuikin kuuntelevainen ja rauhallinen puksutin.


Rapsutirapsuti!


Lucy se senkun kasvaa! Ollaan käyty edelleen silloin tällöin tarhan ulkopuolella pihassa kävelyillä ja tutustumassa hurjan pelottaviin vesilätäköihin jotka syövä pieniä mustia varsoja. On kyllä hienoa huomata kuinka Lucysta on kasvanut fiksu ja rohkea neiti vaikka välillä jotkut asiat kovasti jännittääkin. Tämä aika on ollut itsellenikin hyvää oppimisen aikaa "oman" varsan kanssa. Ja tulevaisuudessa ehdottomasti haluan itselleni jossain vaiheessa ikioman varsan, mielellään omasta tammasta, kuka se sitten ikinä onkin. Mutta ne on niitä haaveita!

Viime viikolla kävin muutaman kerran kuvauskeikalla ja huomiselle olisi myös sellainen suunnitteilla, jos ei sää vain pilaa suunnitelmia. Kuvauksesta on kyllä tullut aina vain kivempi harrastus ja nälkä kasvaa syödessä, haaveilen jälleen jo toisesta objektiivista, tällä kertaa kuvanvakaajalla. Se hommataan sitten kun budjetti antaa periksi!

Pääsin myös ensimmäistä kertaa kokeilemaan studiokuvien ottoa. Tyytyväinen olen lopputulokseen! Mitäs pidätte? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


*En ole ammattilainen,teen asiat niin kuin ne on minulle opetettu ja olen oppinut
*Minulla on ammatitaitoiset valmentajat joiden silmänalla käydään pääsääntöisesti ainakin kerran kuukaudessa
*Muistakaa että en kirjoita blogiin joka ikisestä ratsastuksesta
*En vastaa liian henkilökohtaisiin tai kolmansiaosapuolia koskeviin kysymyksiin
*Kommentti julkaistaan vasta kun olen hyväksynyt sen,älä siis lähetä moneen kertaan
*Vain asialliset kommentit julkaistaan
*Jos tulee jotain mieleen,kysy kommentilla tai laita sähköpostia osoitteeseen blogijututtanne@gmail.com

320. Takajalat töihin

Maanantaina lähdettiin ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen valmennukseen! Ihan muutamien kilometrin päähän maneesille, joten matka ei...