tiistai 26. syyskuuta 2017

311. Treenit alkakoon?

©Saija A.
Sunnuntaina otin Sunakain ensimmäistä kertaa pitkään aikaan satuloitavaksi ja hyppäsin selkään. Mahtavaa! Varsa on jo muutaman päivän vaikuttanut valmiille siihen, että uskaltaisin jopa ratsastaa äitihepalla pihassa. Juoksuttanut olen sitä muutamina päivinä ja vienyt mammaa pois näköetäisyydeltä, reaktio on ollut aika lailla tyyliin ihan sama, joten miksipä en kokeilisi ratsastaa. Miten hyvältä tuntuikaan istua oman tamman selässä jälleen ♥ Kiersin käynnissä muutaman kerran meidän talon ympäri menevää tietä ja talon takaa ilmestymiseni sai pientä juoksentelua aikaan vähän molemmilla. Tytöt kuitenkin rauhoittuivat pian joten uskalsin jatkaa.

En tehnyt Sunakain kanssa mitään ihmeellistä, kävin kaikki askellajit lyhyesti läpi. En voi vaatia siltä vielä liikaa, kohtuu pitkän tauon takia. Hiljakseen kohotetaan taas kuntoa ja jumpataan kroppaa. Ratsastin ehkä puolentunnin verran.


Toisena hommiin pääsi Nallukka. Marita tuli apuihin, yksin kun en vielä uskaltanut ajamaan lähteä. Viimeksi ajoimme nalaa viikko sitten. Suuntasimme jälleen pellolle, siellä hölkättiin reippaasti muutamia kierroksia. Pitkiä aikoja ei vielä Nalan kanssa ajella. Kuitenkin se aika mitä ajetaan, hölkätään suurimmaksi osaksi, ravissa ehtii vähemmän miettiä hömpötystä ja tulee liikuttua oikeasti reippaasti eteenpäin. Nalan kanssa pitäisi saada sen oma moottori käyntiin, nyt kun sitä vielä saa aika paljon pyytää, toisinaan toki liikkuu ihan pyytämättäkin. Rutiinia ja voimaa!

Maanantaina ajoin Nalaa ensimmäistä kertaa "yksin", toki äiti oli pellon reunalla varmuuden vuoksi. Nala liikkui huomattavasti reippaammin jo, ei tarvinnut ihan niin paljoa pyytää. Otti neiti jopa muutaman laukka-askeleenkin! Sitä nyt toki ei siltä tarvita mutta yllätyin että liikkui niinkin reippaasti. Ajoin ehkä vajaan vartin ajan, sitten oli hyvä lopettaa hyvään ravipätkään jonka se liikkui omalla moottorilla. Illalla vielä Nala saatiin vihdoin vuoltua.



Eilen ratsastin myös Sunakain. Tällä kertaa sain ihan koko ajan kiertää taloa ympäri tietä pitkin, sunnuntaina en koko aikaa viitsinyt kiertää kun se aiheutti vähän juoksentelua. Nyt se ei aiheuttanut enää minkäänlaista reaktiota, hyvä niin. Käynnissä Sunakai liikkui pehmeästi tuntumalla, ravissa saisi liikkua huomattavasti aktiivisemmin. Laukkaa ottaessamme tamma oikein innostui! Ihan selvästi sen lempiaskellaji. Emme tänäänkään tehneet mitään ihmeellistä, loppuun jumpattiin ympyrällä käynnissä sitä, että ei oi'ota lapa edellä vaan liikutaan ohjan ja pohkeen välissä juuri sieltä mistä ratsastan. Väistätin ympyrällä sekä sisään että ulos, takaosaa välillä pyytäen vähän enemmän väistämään. Sunakai oikoo pääasiassa sille vaikeampaan suuntaan eli oikealle, se onkin meidän tavoitteena saada jumpattua vahvemmaksi puoleksi. Vasempaan suuntaan oikomista ei juurikaan ilmene. Fiilis ratsastuksesta oli jälleen huippu, tuntuu se niin hyvälle ♥ Nyt suuntaankin taas liikuttelemaan hobusia, palaillaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


*En ole ammattilainen,teen asiat niin kuin ne on minulle opetettu ja olen oppinut
*Minulla on ammatitaitoiset valmentajat joiden silmänalla käydään pääsääntöisesti ainakin kerran kuukaudessa
*Muistakaa että en kirjoita blogiin joka ikisestä ratsastuksesta
*En vastaa liian henkilökohtaisiin tai kolmansiaosapuolia koskeviin kysymyksiin
*Kommentti julkaistaan vasta kun olen hyväksynyt sen,älä siis lähetä moneen kertaan
*Vain asialliset kommentit julkaistaan
*Jos tulee jotain mieleen,kysy kommentilla tai laita sähköpostia osoitteeseen blogijututtanne@gmail.com

320. Takajalat töihin

Maanantaina lähdettiin ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen valmennukseen! Ihan muutamien kilometrin päähän maneesille, joten matka ei...