perjantai 14. heinäkuuta 2017

296. Kotiinpaluu



Maanantaina 3.7 pieni tammavarsa syntyi yllättäen maailmaan n. 2 viikkoa ennen laskettua aikaa ilman mitään ennakkomerkkejä. Kaikki sujui hyvin, saatiin varsa sisälle laitumelta heti aamusta kun sen syntymä oli huomattu, sisällä se sai viettää pari päivää emänsä kanssa ja sitten ulos ensin pyöröön, siitä myöhemmin lauman mukaan.


Oripoika Lordi

Ruotsista tämän kauden astumassa oleva ori Oliver




Oripoika Nippe


Alma
Sunakain kanssa treenattiin ahkerasti viimeinen puolitoista viikkoa Vaasassa. Työskenneltiin paljon siirtymisten parissa. Laukasta raviin- siirtymiset ovat kehittyneet huimasti, enää ei tulla laukalta jännittyneeseen tikitys raviin vaan laskeudutaan kohtuullisen pehmeästi rauhalliseen raviin. Samoin ravista laukkaan siirtyminen on huomattavasti rauhallisempi ja tasaisempi. Oikea on edelleen meidän heikko suunta, ravissa kulmissa/ympyröillä siihen suuntaan saattaa tulla pientä oikomista sisälle, laukassa kaatuminen sisälle on vahvemmin huomattavissa. Mitä enemmän tammaa jumppaa ko. suuntaan, sitä paremmin se alkaa taipua pohkeen ympärille.

Taakse Sunakai tarvii edelleen voimaa ja sitä sinne on tarkoitus treenata kunhan tästä päästään ihan oikeasti treenaamaan kotonakin. Maastossa mäkitreeni tekisi niin gutaa mutta sinne ei vielä päästä varsan takia. Toivon mukaan pian Lucya voisi alkaa jättämään Nalan kanssa tarhaan ratsastuksen ajaksi, on se niin itsenäinen ja reipas typy jolla harvemmin on kiire enää äitin perään. Ei kuitenkaan kiirehditä vielä kun mikään pakko ei ole. Aloitetaan laitumella aidan toiselle puolelle jättäminen kun päästään sinne asti. Vielä on heinät tekemättä joten sitä saadaan pari viikkoa odottaa. Kentän kuoriminen toivottavasti saadaan pian alkuun, se olisikin nyt suuri apu varsan kanssa menemisessä, ei tarvitsisi jännittää sen omille teille lähtöä. Se tuskin ehtii valmiiksi kuitenkaan ennen varsan vieroitusta jos vielä silloinkaan.




Viimeaikoina kerkesin vähemmän menemään muilla hevosilla mutta parit uudet ratsut ehdin testaamaan. Yksi jättiläistamma Salina, todella kiva ja taitava hevonen. Mukava ratsastaa vaikka päällä oleva kiima sai liikkumisen tahmaiseksi.

Salina

 Toisena 3v ori Nippe, ratsutaipaleen alussa oleva vireä poika. Siitä on aikaa kun viimeksi orin selässä olen istunut mutta nyt on sielläkin käyty. Vähän jätkällä hormoonit hyrräs, kentän vieressä liikuskeli tammoja ja sehän sai pojan käymään kierroksilla välillä. Selässä sai olla hyvin hereillä koko ajan, pari ärjäisyä riitti palauttamaan sen töihin ja keskittymisen pois tammoista. Oreissa kivana piirteenä se että niille hyvin pieni riittää palauttamaan keskittymisen ihmiseen, kunhan niitä on kohdeltu oikein ja reilusti. Tammoissa useimmiten niiden menettäessä keskittymisen saa tehdä töitä kauan että taas palataan siihen lähtöpisteeseen, poikkeuksia toki näissäkin.

Seuraavana päivänä pääsin vielä astetta isomman puoliveri ruunan Drostyn kyytiin keikkumaan. Ja voin sanoa että tunsin palaavani takaisin alkeistunnille! Alkuun mistään ei meinannut tulla mitään, en osannut laisinkaan ratsastaa niin isoa ja herkkää ruunaa. Ihan eri maata mihin olen tottunut. Omistaja oli samaan aikaan ratsastamassa ja häneltä sainkin hyviä ohjeita. Ruunalle täytyi vain antaa tilaa paljon edestä, ratsastaa pohkeella ja istunnalla. Homma alkoi luistamaan, liideltiin kivaa ravia ympäri kenttää, laukassakin päästiin kivan rentoon menoon. Tässä isossa ruunassa oli poikkeus muihin tapaamiini isoihin puokkeihin, tämän liikkeet oli todellakin kivat eikä mitkään jättimäiset mitä yleensä olen isoilla puoliverisillä tavannut. Pitäisi puoliverisillä useammin päästä ratsastamaan että oppisi niilläkin menemään, itse kun on tottunut suokeilla ja ICeillä menemään aina niin ei vaan osaa tuollaisilla ratsastaa.


11.7 päästiin näkemään Alman varsominen jota jo 4 yötä oltiin valvottu. Hollannissa näyttelyt voittanut Saanan Apollo ori sai tomeran pikkuveljen. Varsominen meni nopeasti, samoin jälkeiset tippuivat melkein heti.

Aloitettiin Nalan kanssa ajo-opetus sunnuntaina kun valjastettiin se ensimmäistä kertaa kärryjen eteen kentällä. Pyörittiin siellä muutamia rinkejä käynnissä, kaikki sujui hyvin ja päätettiin ekat treenit aika lyhyeen että jää hyvä mieli. Yllätyin kuinka rauhassa neiti homman otti. Heti seuraavana päivänä hommat uusiksi, otettiin kentällä pätkät raviakin jo. Kentällä mentiin nämä kaksi ensimmäistä päivää, kaksi päivää sen jälkeen käytiin tiellä ajamassa lyhyt pätkä edes taas. Varmuutta Nala tarvii vielä paljon ja hommia jatketaan meillä heti kun typy saapuu.
Torstaina lähdettiin Vaasasta Sunakain ja Lucyn kanssa kotiin ja jatketaan arkea kotona, toki ratsastukset jää taas hetkeksi aika minimiin.


Eikös olekin kasvanut viime näkemästä sekä vaihtanut hieman jo väriä ;)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


*En ole ammattilainen,teen asiat niin kuin ne on minulle opetettu ja olen oppinut
*Minulla on ammatitaitoiset valmentajat joiden silmänalla käydään pääsääntöisesti ainakin kerran kuukaudessa
*Muistakaa että en kirjoita blogiin joka ikisestä ratsastuksesta
*En vastaa liian henkilökohtaisiin tai kolmansiaosapuolia koskeviin kysymyksiin
*Kommentti julkaistaan vasta kun olen hyväksynyt sen,älä siis lähetä moneen kertaan
*Vain asialliset kommentit julkaistaan
*Jos tulee jotain mieleen,kysy kommentilla tai laita sähköpostia osoitteeseen blogijututtanne@gmail.com

320. Takajalat töihin

Maanantaina lähdettiin ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen valmennukseen! Ihan muutamien kilometrin päähän maneesille, joten matka ei...