tiistai 6. kesäkuuta 2017

292. Lastaus harjoittelua



Tänään otin asiakseni tutustuttaa varsan koppiin. Lähdemme reilun viikonpäästä näyttelyihin, samalla myös jäämme kasvattajan luo joksikin aikaa viettämään heppailu"lomaa". Koppi on siis tehtävä tutuksi hyvissä ajoin että päästään edes liikkeelle tärkeänä päivänä. Nala lähtee jo nyt viikonloppuna edeltä, sillä seuraava viikko tulee olemaan hyvin kiireinen meillä kaikilla. Luvassa on Farmari-tapahtumaa, näyttelykiertuetta, itselläni rippikoulua sekä rippijuhlat. Kaikki siis päällekkäin, joten kiirettä pitää! Täytyy ennalta tehdä kaikki valmiiksi mitä pystyy että ei joka asiaa tarvitsisi tuolloin stressata.

Varsan kanssa meinasi alkuun epätoivo iskeä koppiin menon suhteen mutta päätin että nyt, jos koskaan on oltava kärsivällinen. Hiljaa hyvä tulee. Ja niinhän siitä tuli. Kymmenen minuuttia seisottiin poikittain sillalla, vähitellen pienin askelin edettiin lähemmäs ja lähemmäs koppiin astumista. Toinen käsi pepun takana ohjaamassa liikettä eteenpäin, toinen käsi rapsuttamassa ja houkuttelemassa koppiin. Sunakai sai seisoa sillan vieressä kiinni henkisenä tukena. Sen avulla ei varsaa oltaisi saatu koppiin, sillä tamma itsekin on välillä huono sinne menemään. Aikamme siinä sillalla seisottuamme, otettiin ratkaiseva viimeinen askel sisälle koppiin. Ja sisällä oltiin! Paljon rapsutuksia pikkuneidille hienosti menneestä hommasta. Seuraavana tehtävänä ulosmeno, hetken kopissa seisomisen jälkeen. Kokeilin ensin etuperin ulostuloa, tajusin sen kuitenkin huonoksi vaihtoehdoksi, käänsin varsan ja peruutin sen sujuvasti pihalle. Eikä mitään ongelmaa siinä, hienosti meni! 

Ensimmäinen kopitus meni siis aikalailla nappiin, alkun epätoivoisuutta ottamatta huomioon. 

Otin vielä Nalan kanssa parit kopitustreenit samalla vaivalla. Se tulee nätisti perässäni suoraan koppiin ja sieltä ulos. Päätin siis kokeilla lähettämällä koppiin menoa. Kävelin itse ensin sillalle, pysähdyin ja pyysin sitä jatkamaan sisälle asti. Hienosti se sinne meni, pyysin ulos ja sama homma muutama toisto. Sitten tein niin, että kävelin koppia kohti, en kuitenkaan sillalle mutta Nala sai mennä siltaa pitkin itse koppiin kun jäin seisomaan kopin ulkopuolelle. Se älysi homman hyvin, tästäkin muutama toisto sisään ja ulos, kiitos ja tarhaan. Eihän se mitenkään vauhdilla sinne mene, vähän sitä saa pyytää mutta sekin on jo plussaa. Tärkeintä että se sinne menee eikä tee stoppia sillalle. Paljon mukavampi lastata hevonen joka itse on menossa koppiin, kuin se että se täytyisi sinne viimeisenä vaihtoehtona väkipakolla tunkea.

Eilen otettu kuva meidän onnellisesta pihattokolmikosta ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


*En ole ammattilainen,teen asiat niin kuin ne on minulle opetettu ja olen oppinut
*Minulla on ammatitaitoiset valmentajat joiden silmänalla käydään pääsääntöisesti ainakin kerran kuukaudessa
*Muistakaa että en kirjoita blogiin joka ikisestä ratsastuksesta
*En vastaa liian henkilökohtaisiin tai kolmansiaosapuolia koskeviin kysymyksiin
*Kommentti julkaistaan vasta kun olen hyväksynyt sen,älä siis lähetä moneen kertaan
*Vain asialliset kommentit julkaistaan
*Jos tulee jotain mieleen,kysy kommentilla tai laita sähköpostia osoitteeseen blogijututtanne@gmail.com

320. Takajalat töihin

Maanantaina lähdettiin ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen valmennukseen! Ihan muutamien kilometrin päähän maneesille, joten matka ei...